Matkalla Port Elizabethiin maanantai-tiistai 4.-5.4.2016

Matkavalmistelut Suomessa sujuivat kohtuullisen hyvin, lukuun ottamatta totuttuun tapaan ennen kisoja  torstaina ilmestynyttä nuhaa. Onneksi starttiin oli silloin aikaa 10 päivää. Nyt tiistaina nuha alkaa olla jo kuivunut, mutta silti on toki vienyt voimavaroja. Edes D-vitamiinitankkaus ja sopiva stressitaso oppilaiden sunnuntaina esittämästä ”Rohkeutta on..”-musikaalista, eivät riittäneet jotta olisin välttänyt nuhan. Ilmeisesti tämä on minun kroppani tapa valmistautua tärkeään kisakoitokseen.

Matkustimme Suomesta kisapaikalle Port Elizabethiin Etelä-Afrikkaan kolmella lennolla. Heti Helsingistä bongasimme kolme muutakin Suomalaista (Turkulaista) triathleettia samassa koneessa. Meitä suomalaisia on tulossa ihan mukava joukko Etelä-Afrikan Ironmanille. Juha saakin heilutella sitten Suomen lippua ahkerasti maalisuoralla.

Johannesburgin välilaskulla erehdyin kysymään Afrikkalaiselta lentokenttävirkailijalta neuvoa,   Tiskillä tietysti jouduin maksamaan vielä hänellekin ison setelin. Emme siis olleet päässeet edes määränpäähämme, kun vaihtamamme matkakassa oli jo lähes putsattu olemattomista palveluksista. Tervetuloa Afrikkalaiseen palvelukulttuuriin. Seuraavalle kenkienkiillottaja-ehdokkaalle osasinkin sitten jo irvistää sopivasti.

kuinka tullata matkatavarat sisäiselle lennolle. Jouduimme poikkeuksellisesti ottamaan pyörän, golfbagin ja muut tavarat haltuumme ja tullaamaan ne viimeiselle lennolle itse. Virkailija lähti iloisesti ohjaamaan minua ja vinkkasi kaverinsakin auttamaan. Raahasin itse pyörää, toista ruumalaukkua, käsimatkavaroita ja käsilaukkua. 5 minuutin kävelyn jälkeen toinen heistä tarjoutui haluttomasti vetämään pyörääni. Hississä oikeaan terminaalin kerrokseen kaverit alkoivat vaatimaan tippiä. Totesimme tietysti että setelimme ovat auttamattoman isoja tipiksi. Tavaroista ei kuitenkaan irrotettu, ennen maksua molemmille. Kiehuin tietysti raivosta, olinhan itse raahannut tavaroitani. Kerros johon hissistä poistuimme, oli sekin vielä väärä, ja jouduin kysymään taas neuvoa. Palvelualtis uusi virkailija opasti meidät tiskille pyörääni vetäen, sellaisella kiireellä että pysyin hädin tuskin kannoilla, Juhan jäädessä auttamatta sata metriä jälkeemme.

Perillä Port Elizabethissä oli todella kova tuuli. Toivottavasti sunnuntaihin mennessä ehtii tyyntymään. Saimme taksin lentokentältä ja majoituimme edulliseen matkustajakotityyppiseen reppureissaajien paikkaan. Huone on vaatimaton, mutta lähellä kisa-aluetta ja rantaa, sekä aulasta löytyy toimiva wifi yhteydenpitoon. Kävimme syömässä tuhdin pasta-aterian ja pidimme sopivasti sadetta syödessämme. Aamupalatarvikkeet ostimme pienestä kaupasta, ja asioidessamme siellä satoi taas. Onneksi täällä sade on lämmintä, toisin kuin yleensä Suomessa.

Kaupungissa näkyi jo pyöräilijöitä ja juoksijoita kisa-asuissaan, ja itse asiassa kyllä triathleetin tunnistaa muutenkin normilenkkeilijöistä. Ainakin nämä isojen kisojen kävijät ovat yleensä niin kuivassa ja kiinteässä kunnossa, että erottuvat turisteista vaikka vaatetus olisi ihan mitä vaan. Haasteena itselläni on aina kisakaupungissa, että en ala paniikissa urheilemaan ja väsyttämään itseäni liikaa, nähdessäni toisten vetävän vielä tiukkoja treenejä. Tässä vaiheessa tapahtuvalla treenaamisella voi kyllä vielä pilata kisasuorituksen, mutta mitään merkittävää kehitystä sillä ei enää saa aikaiseksi. Henkiseen valmistautumiseen pienet tuntumaa antavat pyrähdykset kisareitillä, antavat toki tärkeää näkemystä taktiikan valintaa silmälläpitäen. Tänään tiistaina pidin vielä lepopäivän urheilusta, jotta nuha ehtii kunnolla parantua. Matkustaminenkin on yllättävän raskasta. Otin päikkärit heti huoneeseen päästyäni, enkä muista milloin olisin nukahtanut niille sijoilleni ilman peittoa, pään koskettaessa tyynyä. Tunnin kuluttua heräsin kylki kovasta patjasta puutuneena  ja kylmissäni. Olin varma että olin nukkunut ainakin kolme tuntia, niin syvältä uni oli tuntunut. Viisi päivää kisaan, olen perillä, nuha on pian voitettu ja tavarat ovat kaikki tallessa. Näyttää lupaavalta tässä vaiheessa.