perjantai 8. huhtikuuta 2016

Perjantaina kisakuume nousee

Toinen golfpäivä peräkkäin. Nyt bagin roudaaminen sujui jo eilisen jälkeen hyvällä rutiinilla. Putsailin mailat ja tähyilin pallon lentoretaa, jotta osaan paikallistaa pallon, eikä aikaa kuluisi etsiskelyyn. Hyviä lyöntejä ihailin asiaankuuluvasti, ja vähemmän onnistuneiden lyöntien osalta pysyttelin tahdikkaasti hiljaa. Kävely antoi tunteen kuin tekisi jotain, eikä vain jännitä lähestyvää kisaa, rasittamatta silti liikaa jotta hiilihydraattitankkaus täyttäisi energiavarastot. Eilisen ulkonaolon seurauksena niskani on kärähtänyt, joten tänään kuljin visusti tuubihuivi kaulassa, jotta palanut nahkani ehtisi kuntoon sunnuntaiksi. Minulla ei tahdo edes 50+ suojakerroin riittää, vaan poltan aina itseni viimeistään kisapäivänä. Nyt Suomen uusi kisapuku ei ole onneksi selästä avoin, kuten edellinen kisa-puku oli.

Illalla osallistuin pakolliseen kisa-infoon, jossa yritin tähyillä muita suomalaisia, siinä kuitenkaan onnistumatta. Pastapartyissä ruoka oli hyvää, ja paikkakin oli näyttävä ja viihtyisä. Paula Newbie-Fraser oli welcome-partyssa mukana, ja nimesi Suomen  Kaisa Lehtosen yhdeksi mahdollisista yllättäjistä naisten kisassa. Toivon kaikkea menestystä erityisesti Kaisalle ja muillekin kisan suomalaisille.  Tunnelma oli aika huikea kun toista tuhatta urheilijaa kuunteli kisaohjeita ja ilmassa oli selvästi jännittynyt tunnelma. Monta ensikertalaista, joille kaikki on uutta, ja sitten meitä, jotka jo tiedämme että yksikään Ironman-kisa ei ole helppo. 226 kilometriin täytyy suhtautua aina asiaankuuluvalla kunnioituksella.

Majapaikassani on yhden ironmanurheilijan (numero 1488) kannustajajoukko suunnittelemassa 10 sukulaisen voimin, kuinka sukulaisnuorukaista kannustavat. Iloiset mammat (ja 1 mies), jakoivat reitin osiin, niin että tukijoita olisi tasaisesti ilahduttamassa kilpailijaa matkan varrella. Riehakas seurue lupasi myös tarkkailla  kisanumeroani 1792 ja kannustaa samalla  minuakin. Täytyykin kisan jälkeen katsoa,  kuinka tällä sukulaisten kannustamalla kilpakumppanilla on matka sujunut.

Huomena aamulla aion seurata lyhyttä pikakisaa ja lastenkisaa, käyden välissä ohjatulla uinnin treenillä kisareitillä. Huomena en golfaa, kävele pitkiä matkoja, vaan huilaan, lataudun henkisesti rankkaan kisapäivään. Yritän välttää esiinhiipivää alemmuudentunnetta ja epäilyksiä, katsoesssani kilpakumppaneitani ja heidän varusteitaan, valmistautumistaan tai treenattuja ruskettuneita vartaloitaan.  Triathlonissa ei voi vaikuttaa siihen miten muut menestyvät, on vain tehtävä oma parhaansa, ja toivottava että se riittää hyvään sijoitukseen. Sarjassani on mahdollisesti jaossa sittenkin vain yksi Hawaijin kisapaikka, joten kaiken olisi onnistuttava juuri nappiin, ja minun tehtävä vähintäänkin uusi ennätys, jotta siihen olisi mahdollisuuksia. Kisa ei kuitenkaan ole koskaan ratkennut, ennenkuin se on ratkennut,  joten aion taistella loppuun saakka ja olla luovuttamatta toivoani minkään vastoinkäymisenkään edessä. Niitä kun kisassa saattaa tulla, odottamattomiltakin tahoilta.

Terhin menossa mukana sponsorit:C.P.E.-Production, Frantsilan yrttitila ja Juoksurinki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti