keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Hidasta tutustelua kisakaupunkiin

Matkustuspäivän jälkeisen yön nukuin syvästi ja pitkästi, huolimatta kovasta sängystä, yhteisestä peitosta ja nousevista tai laskevista lentokoneista huolimatta. Sitä se väsymys teettää. 

Aamupalan jälkeen kävelimme Hobie beachin rannalla tutkaillen koko ajan valmiimmaksi nousevaa kisa-aluetta mellakka-aitoineen. Laiturille viritetyt Ironman-liput sojottivat täysin vaakasuorassa, niinkuin navakassa tuulessa tietysti kuuluukin. 
Istuessamme rantakahvilassa voileivillä, seurasin kolmea märkäpuvuissaan aallokossa kamppailevaa uimaria. Yksi eteni reippaasti, mutta pari muuta taistelivat hitaasti aallokossa, edeten vain vähän kerrallaan, kovasta huitomisesta huolimatta. Juoksijoitakin suhahteli ohitsemme. Rannalle oli rakennettu hienoja hiekkalinnoja, jotka kannustivat myös meitä triathleetteja. 

Nuha on jo onneksi voitettu, ja sen puoleen valmistautuminen näyttää hyvältä. Kasasin pyöräni lentolaukustaan ja päätin käydä pienellä testi-ajelulla. Googlasin läheltä kahvi-ja teekaupan, jonne päätin surauttaa pyörällä. Katsoin reitin noin suurinpiirtein kartasta hostellimme wifiyhteydellä ja lähdin reippaasti liikkeelle. Vasemmanpuoleisessa liikenteessä pyöräily tuntui aika hurjalta ja kaupunkiin päin mennessä tien reunat olivat kauttaaltaan täynnä lasinsiruja. Liikennevalotkin toimivat täällä ihan miten sattuu. Jalankulkijoille on kyllä omat liikennevalot ja risteyksessä olevat painokytkimetkin, mutta huolimatta valon tilaamisesta, mitään ei kuitenkaan välttämättä tapahdu valon vaihtumisen suhteen. Pyöräillessä tietenkin noudatan autoilijoiden valoja, mutta silti liikenne tuntui turhan sekavalta, teekaupan etsimiseen, vasemmanpuoleisen liikenteen mukaan suhahtelevien autojen ja pientareen lasinsirujen väistelemiseen ja pyörän säätöjen testaamiseen samanaikaisesti. Päätin unohtaa teekaupan ja selvitä lenkiltä takaisin hostellille sekä pyörä että oma kroppa ehjinä. Kaikennäköisiä kuoppia, täristimiä ja töyssyjä tiessä tuntuu olevan, ja tuuli tekee menosta paikoitellen todella vauhdikasta. Kisassa taidetaan tarvita sekä hyvää pyöränkäsittelytaitoa, että rohkeutta olla liiaksi puuttumatta jarrukahvoihin. Näin talven spinningtreenien jälkeen, saa nähdä löytyykö itseltäni kumpaakaan. Toisaalta suljetulla kisareitillä uskaltaa päästellä paremmin, kuin normaalissa afrikkalaisessa kaupunkiliikenteessä.  Ranskan Vichyssä pyöräreitillä, olin tosin saada kotipihastaan kauppareisulle autollaan lähteneen papparaisen kylkeeni, eli ei mikään tietenkään koskaan ole niin suljettu reitti, ettei oma varovaisuus olisi tarpeen.

Testasin myös lenkkarit ja juoksuaskeleleiden terävyyden, pienellä korttelinympärijuoksulla pyöräilyn jälkeen. Ei tuntunut pahalta kurkussa, nenässä tai muutenkaan. Lämpötila on pyörinyt 20 asteen alapuolella, mutta paikoitellen auringossa on ollut ihan kesäinen olo. Sunnuntaiksi lupaillaankin kuumempaa säätä. 

Juha varasi huomiseksi golfkierroksen ja lupauduin mailatytöksi kierrokselle. Port Elizabeth-passilla pääsee ilmaiseksi kahdellekin golfkentälle, joten Juha säästää kolmen päivän passilla tuntuvasti ja saa kierrellä muitakin nähtävyyksiä, kun minä pyörin kisa-alueella. Illalla vierailimme paikallisella casinolla olevassa ravintolassa syömässä keskiviikon erikoisuuden: Portugalilaisen buffetin. Tänään alkoikin tankkauspäivät, joskaan en tiedä sujuuko hiilaritankkaus ihan kaiken taiteen sääntöjen mukaan esimerkiksi vihreän teen makuisella juustokakulla tai herkullisilla marengeilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti