sunnuntai 8. elokuuta 2021

Ironman 70.3 Tallinna


 Sunnuntaina 8.8. 2021 Tallinan Ironman viikonloppu jatkui puolimatkan kisalla, johon osallistuin. Startti oli kymmeneltä, mikä mahdollisti aamupalan  nauttimisen ”ihmisten aikaan”. Klo 8.20 oli minun bussikuljetuksen lähtöaikani. Covidin takia täällä oli kaikkeen annettu kullekin urheilijalle oma paikallaoloaikansa. Samoin testaukset hoidettiin kahden vuorokauden välein, ja omiin tietoihin tuli merkintä voimassaoloajasta. Kaikkialla sitten rannekkeen numero skannattiin ja toimitsijat pääsivät tarkistamaan, ovatko testit kunnossa ja urheilija omana aikanaan paikalla. Hyvä idea, mutta tämän tarkoitus oli ettei ruuhkia syntyisi. Käytännössä kuitenkin skannauksessa esim liian aikaisin paikallaolevat joutuivat odottelemaan, jolloin ruuhkia syntyi  esim aamulla vaihtoalueen portille. Tapahtuma oli silti oikea organisoinnin taidonnäyte, näissä oloissa. 

Uinnin startissa lähtöä porrastettiin niin että 5 triathlonistia pääsi veteen 10 sekunnin välein. Reitti oli selkeästi merkitty, eikä aallokkoakaan ollut kuin nimeksi.Tuuli oli tyyntynyt eilisestä 10 m/s siedettävään 3m/s. Toiveenani oli saada uusi puolikkaan ennätys tänään, vaikka uinnissa jäin parhaasta ajastani jo 4 minuuttia. Ilmeisesti kevään uimatauko vähän vaikutti, vaikka uinti tuntui helpolta ja rennolta. 

Vaihtoalueella minulla oli 18 asteen uintivedestä huolimatta niin sopiva lämpötila, että jätin irtohihat tarkoituksella varustepussiini. Pyöräilyyn siirtyminen sujui helposti, joskin sain kämmättyä sykemittarini triathlonmoodista vahingossa uinnin uudelleen päälle. Ilmeisesti märkäpuvun riisumisessa käsi kävi väärään nappiin. 15 km pyöräilyn jälkeen ihmettelin miksi matka ilmoitetaan metreinä, eikä nopeutta saa mitenkään näkymään. Arvasin pian mistä on kusymys ja korjasin lajin oikeaksi. Tästä seurasi kuitenkin etten saanut kokonaismatkaa ja aikaa pyöräosuudella kellostani oikein. Reitillä toki oli 10 km välein etäisyystaulut, joten eipä mokani juuri haitannut.

Rullaavan lähdön myötä, pyöräosuudella ei juuri peesausletkojakaan näkynyt. Alkumatkalla oli enemmän vastatuuliosuuksia, mutta lopussa olikin sitten palauttavaa päästellä myötätuulessa. 

Juoksureittiä oli muutettu aiemmasta, mielestäni nopeampaan suuntaan. Mukulakiviä ja mutkia oli vähemmän ja myös nousumetrejä tuntui olevan vähemmän. Tarkoituksen juosta puolimaraton n 1:50, ei ihan onnistunut, vaikka ekan kympin olinkin hyvässä vauhdissa. Nopeus kuitenkin minulle totuttuun tapaan hyytyi loppua kohti. Pari minuuttia yli kahden tunnin juoksu kuitenkin sujui, ja ihan hyvillä sykkeillä. Kokonaisaika 5:41 jäi 17 minuuttia ennätyksestäni, ja tänään sillä sijoittui sarjassani 5. sijalle. Maaliin tullessa hetken näytti jo että saisin pronssia. Rullaavan lähdön haittapuoli on kuitenkin se että myöhemmin lähtenyt saattaa silti olla nopeampi, kun tarkka aika mitataan jokaisen jalassa olleella chipillä. 

Päivän kisaan on silti syytä olla tyytyväinen. Tallinna on kisakohteena kiva ja nyt jo kolmannen kerran täällä kilpailleena, olin viikon reissuuni ihan tyytyväinen. Sain vihreän teen varastoni täydennetyiksi uusilla ihanilla mauilla ja  vaatekaappikin sai kivasti täydennystä pikkurahalla juuri ennen huomista töihin paluutani. Asuntoauton sain ilmaiseksi parkkiin 50 m päähän T2:sta ja bussien lähtöpaikasta. Nyt sitten vain on pöristeltävä 0:30 Helsingissä olevasta laivasta viimeistään aamuksi Tampereelle. 

Kisakausi päättyy osaltani näillä näkymin vasta joulukuussa Chilen Patagonman xtri-triathloniin. Sinne tarvitsenkin sitten huoltotiimin mukaan. 

torstai 5. elokuuta 2021

Kesän Nuts Hetta-Pallas ja virtuaalitriathlon Marsissa



 Tämän erikoisen treenivuoden kisakesäni on ollut tavallista hiljaisempi. Toukokuun lopulla juoksin itsenäisesti usan veteraanien muistopäivänä virtuaalimaratonin treenimielessä heinäkuun pitkää 66km Nutsia varten. Ilmoittauduin kisaan lähinnä kivan mitalin takia. Kyllähän sitä nainen vaikka juoksee maratonin saadakseen ruusun seinälleen.

Kesäkuun uintivuorot olivat hallissa, pitkän uintitauon jälkeen. Luonnonvedetkin onneksi lämpenivät tavallista aiemmin. Uusi kotini sijaitsee sopivasti kahden 300 m päässä olevan uimapaikan välissä. 

Heinäkuun ensimmäinen haasteeni oli Hetta-Pallas 66km, upeissa maisemissa. Matkasin Lappiin kaikessa rauhassa leiriytyen asunto-autollani sopivissa kohteissa Myrsky-kettuterrierini kanssa. Olin ilmoittautunut tähän kisaan jo talvella, kun lähes 30v kestäneen  avioliiton päättyminen realisoitui todeksi. 27 vuotta olimme lähes joka kesä hoitaneet avioliittoamme heinäkuussa Pieksämäellä ja näin saaneet natisevalle liitollemme 27 ”lisävuotta”. Halusin siis hoitaa itseäni järjestämällä rauhoittavissa Lapin maisemissa tuoksi ajankohdaksi, muuta mietittävää kotona itkemisen sijaan.

Olin juossut muutama vuosi sitten samoissa maisemissa Pallas-Hetta Nutsin joka oli silloin 53 km. Leirintäalueella oli ystävällinen henkilökunta, joka hoiti Myrskyä mun pitkän poissaoloni ajan kisapäivänä.

Jo lähdön alkusuoralla vauhtini sopi hyvin kolmen ensimmäistä ultraansa juoksevan nuoren miehen rytmiin, ja jututkin saivat matkan taittumaan nopeasti. Niinpä sitten päätin pysyä heidän porukassaan kunnes kaikki pääsevät maaliin. Päivä oli kaikkine helteineen, ötököineen, kompurointeineen ja maisemineen ikimuistoinen. Ensimmäistä kertaa tulin ajatelleeksi että jonain päivänä 100 km ultrakin voisi olla mahdollinen. Silti 66 kilsan jälkeen tuntui maali jo ihan tervetulleelta. 


Reilu viikko Nutsin jälkeen suoritin virtuaalisen triathlonin XtriMarsin. Siinä kaksikymmentä pilottia pääsi testamaan uutta virtuaalista ohjelmistoa Marsin painovoimalla- ja maisemissa.


Kesän kisailut päättyvät loman osalta, elokuun alun Tallinnan ironmankisan puolimatkaan sunnuntaina. Tarkoitus olisi tehdä uusi ennätys hieman parannellulla reitillä joka on nopea. Saa nähdä kuinka käy.

Syksyllä vielä on tulossa Helsinki Run dayn puolimaraton työporukalla ja Patagonman extremekisa Chilessä joulukuussa. 

Toiveena olisi myös voittaa parissa virtuaalikisassa vetämässä oleva arpapaikka johonkin Ironmankisaan syksyllä. (Tarjolla mm Mallorca ja Kalifornia).