Valmistautuminen Celtmaniin 2019

Kisattuani edellisen kerran Ahvenanmaalla viime syksynä, talvella oli pitkä harjoituskausi kesäkuun 15 järjestettävää Celtman extreme triathlonia silmälläpitäen. Treeniohjelma noudatteli suurelta osin minun tyypillistä ironman harjoitteluani: n 8-14 h /viikko. Joitakin painotuksia talvikaudella on ohjelmaan lisätty tulossa olevan kisan erityislaatuisuuden vuoksi. Koska Celtman uidaan 11-15 asteisessa vedessä, olen uinut avannossa tavallista enemmän. Uimisella tarkotan lähinnä säännöllistä 2-4 kertaan viikossa tapahtuvaa dippaamista avantoon. Tarkoituksena on ollut kehittää ihonalaista ruskean rasvan kerrosta, jotta tarkeneminen  yli tunnin uinnissa olisi parempaa. Hankin myös märkäpuvun alle thermoliivin ja lämpimän vaatteidenvaihtotakin lämmittelyä varten.

Toisena erikoisuutena harjoitteluun lisäsin juoksutreenejä painoliivin kanssa. Tämä siksi koska juoksuosuudella on kannettava tietty määrä pakollisia varusteita ja mm omat juomat repussa. Myös mäkijuoksuja olen tehnyt sekä ylös- että alaspäin kohtuullisesti.
Olen selvinnyt kymmenvuotisen triathlonharjoitteluni aikana todella vähillä loukkaantumisilla. Yksi kantapään rasvapatjan ohentuma kiusasi pari kuukautta kaksi vuotta sitten, mutta muuten olen selvinnyt vähällä. Maaliskuuhun saakka. Silloin loukkaannuin keskellä yötä: kuuro koiravanhuksemme raapi nahkasohvaa niin innokkaasti että heräsin siihen. Koska Biblelle on turha huutaa komentoja, laskeuduin katonrajassa olevalta nukkumaparveltani tarkoituksena hiljentää koira. Astuin mielestäni alimmalta rappuselta maahan, mutta unenpöpperössä ja ilmeisen kuiikuisena herätyksestä, tajusin vasta ilmalennon aikana astuneeni tyhjyyteen paljon ylempää. Vasen takareisiketju venähti alastulossa aika mallikkaasti ja lonkka sekä SI-nivel oireilivat toukokuulle saakka tapahtuneen johdosta. Jouduin pitämään juoksutaukoa, jotta toipuminen etenisi. Onneksi triathlonissa voi treenata pyörällä ja uiden, eikä peruskunto päässyt laskemaan. Juoksutauon myötä kuitenkin talven painoliivitreenit ja mäkitreenit valuivat hukkaan. Nyt pystyn juoksemaan nopeita sprinttejä lukuunottamatta jo kivuttomasti. Sinänsä huvittavaa että onnistuu treenaamaan tehokkaasti vuosia ilman loukkaantumisia ja sitten telookin itsensä kotona keskellä yötä.

Sauvatreeniä Mustavuoressa. Kuva Markku Ihonen

Tällä viikolla olen tehnyt vielä mm mäkitreenin Mustavuoren rinteillä kisan huoltotiimiini kuuluvan ja kanssani Celtmanin juoksu-osuudella taivaltavan Ihosen Markun kanssa. Testasimme sauvoja, joita en ole ennen triathlonkisassa käyttänyt. Niistä oli kyllä sekä jyrkissä nousuissa että laskuissa kovasti hyötyä. Olen aikamoinen kompuroija maastossa. (Viime vuoden Karhunkierros Nutsissa kaaduin useamman kerran ihan vain varpaiden tökätessä maahan) Ihmeen monta muutakin tallaajaa Mustavuoren rinteillä oli helteestä huolimatta liikkeellä.

Miten vahalta voikaan uimalakissa näyttää?

Huoltotiimini auton kuljettajana toimivan  Juha mieheni kanssa, teimme myös T1 vaihtoharjoituksen. Minä uin ensin kaikissa varusteissa: Märkäpuku, thermoliivi, neopreeni uimalakki, hanskat ja sukat, uimalasit ja nenälipsi. Uinnin jälkeen Juha harjoitteli minun riisumistani, siltä varalta jos olen kisassa niin jäässä etten saa itse riisuttua itseäni. Huvittavinta treenissä oli se että vaikka Näsijärven vesi oli vain 15 asteista, ilma oli lähes 30 astettä. Ihmiset naureskelivat kun hikoilin rannalla pukiessani ennen treeniä kaikki varusteet päälle. Näyttihän se toki hellepäivänä hieman ylimitoitetulta. Löysin jopa aurinkorasvaa jossa on meduusasuoja mukana. Kerran olen törmännyt Etelä Afrikassa meduusaan, mutta nyt on sitten oikeanlainen suojarasvakin kisaa varten hankittuna.

Kisapyörälläni en ole juurikaan ajanut ulkona, vaan olen treenannut sisällä trainerillä Sufferfestin treenivideoiden kanssa ja ulkona maastopyörällä tai painavammalla alumiini-maantiepyörällä. Yhden kolmenkympin testilenkon tein tällä viikolla, ja kyllähän se Cervelo kevyeltä tuntuu maaastopyörän jälkeen.

Lennämme neljän hengen tiiminä: Minä ja Juha, sekä Ihosen Markku ja Maria jo tiistaina Skotlantiin. Vuokraamme asuntoauton ja ehdimme tutustua reittiin hieman etukäteen ennen lauantain kisaa. Markku sai myös Tampereen yliopiston sponsoriksemme C.P.E.Productionsin lisäksi. Edustamme sitten yliopiston paidat päällä Suomea ja Tamperetta 245 km kisan aikana.

Kisaa voinee seurata lauantaina 15.6. www.cxtri.com sivuilta. Kisanumeroani en vielä tiedä, mutta tarkoitus olisi kirjoittaa blogia lähes päivittäin näin kisan lähestyessä.