Edinburg-Stirling- Glasgow-Fort Williams.
Lentomme Helsingistä Amsterdamin kautta Edinburghiin sujui oikein mukavasti tiistaina. Jännitin vähän saapuvatko kaikki laukkuni perille. Pyörälaukku painoi 28 kg sallitun rajan ollessa 23 kg. Jouduin siis siinä lentokentän tsekkaustiskillä purkamaan pyöränosia muihin laukkuihimme. Satula juomatelineineen matkusti Ihosten laukussa, pedaalit, meisselit, linkut ja muut irto-osat mieheni Juhan käsimatkatavaroissa, Dryrobe takin puin päälleni jne. Mukaan Signaturen liikkeestä saamani varakiekot, nostivat osaltaan myös pyörälaukun painoa. Amsterdamssa käsimatkatavarana kulkeva reppuni vaadittiin ruumaan laitettavaksi koska lento oli buukattu täyteen. Onneksi kaikki tavarat saapuivat perille ehjinä vaikka lento oli myöhässä ja asunto-auton vuokraajakin pääsi viivytyksestä huolimatta lopulta kotiin. Juha ajoi meidät läheiseen Rathon kylään, jossa Ihoset majoittuivat Bridge Inniin ja kävimme yhdessä syömässä.
Keskiviikkona oli mukava herätä hyvin nukutun yön jälkeen autosta ja käydä hostellissa aamupalalla. Kokosin pyörän ajovalmiiksi ja testasin pikkupolkaisulla kaiken olevan kunnossa. Kiinnitin pyörän automme perään neljän paikan telineeseen toiselle paikalle.
 |
| Auton sisään painunut pyörätelineemme (pyörä jo pelastettu) |
Ensimmäisenä pysähdyspaikkana päiväohjelmassamme oli Stirlingin linna. Kun ajoimme sinne huomasimme teiden olevan tosi kapeita ja parkkipaikkojen aivan liian pieniä suurelle autollemme. Parkkialueellakin oli vapaina vain sähköautojen paikkoja. Siinä autopaikkaa vekslatessamme tapahtui onnettomuus peruutustilanteessa. Pyöräteline osui kiviaitaan kamalalla rysäyksellä. Teline painui auton takaseinän läpi sisään ja vääntyi vinottain. Kuin ihmeen kaupalla pyöräni oli ollut juuri sillä paikalla neljästä joka säilyi vahingoittumattomana. Irrotin pyöräni turvaan ja sitten ihmettelimme auton saamia vahinkoja. Linna jäi näkemättä ja reittimme meni muutenkin uusiksi kun jouduimme ajamaan Glasgown lähellä sijaitsevaan asunto-autoliikkeen Rockin Vansin huoltokorjaamolle tarkistamaan automme turvallisuus ja ajettavuus. Sekä tietenkin maksamaan lisää vakuusmaksuja, koska olimme jo kolaroineet vakuutemme. Juhan kolarit peruuttaen vastaan eteenpäin tilasto on nyt siis 6-0. Peruutustutkastakaan ei sitten ollut tositilanteessa apua.
Mielialani vaihtelivat alun järkytyksestä helpotukseen kun huomasin pyöräni olevan kunnossa. Sitten pelkoon aina kun iso auto oli parkkeerattava peruuttamalla. Olisin mieluummin ajanut pyörällä kuin istunut auton kyydillä pelkäämässä. Olen kuitenkin päättänyt etten anna pelon rajoittaa elämääni, vaikka onkin vaikea kun ei voi aina itse vaikuttaa ja hallita tilanteita. Söimme hyvin, koska järkytyksestä toipuu parhaiten täydellä vatsalla. Onneksi seura on hyvää ja Ihosten kanssa vastoinkäymisetkin ovat helpompia kuin yksin koettuina. Selkä on kylläkin jumissa pitkästä autossa istumisesta. Pyörä matkustaa loppumatkan sitten sisällä autossa minun vuodepaikallani, koska teline oli irroitettava jotta seinä saatiin teipattua vedenkestäväksi. Käynti pyöräliikkeessä ostamassa paikkauslitkuja renkaisiin ei osunut uudelle reitillemme, mutta onneksi Celtman-kisan huoltotiimi otti varauksia sähköpostilla vastaan, joten saan litkut paikanpäältä. Huomenna jatkamme seikkailuamme toivottavasti iloisemmissa merkeissä. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti