Finntriathlon Tahkon festivaali tyypillisessä Suomalaisessa kesäsäässä

Kauden päätöskisani Tahkon finntriathlonin täysmatkalla, sujui vaihtelevassa säässä. Aamu oli ihanan tyyni, ja uintiosuus Tahkolahdella sujui ilman minkäänlaisia aaltoja. Ruuhkiä lähdössä ei muodostunut kun noin 200 täysmatkalaista levittäytyi leveään uintirintamaan ja ensimmäiselle kääntöpoijulle oli reilusti matkaa, joukon ehtiessä hajota ennen sitä. Kiersimme kaksi kierrosta ja rantautuminen tapahtui eri paikasta kuin lähtö. Toisella uintikierroksella sain "takiaisen" perääni; olen hyvä suunnistamaan suoraan poijua kohti, joten joku kosketti joka käsivedolla varpaitani peesaten perässäni. Siinä ei ole mitään kiellettyä, mutta itseäni alkoi ärsyttää moinen varpaiden kutittelu. Olisi tehnyt peesaamisen ilman koskettelua. Pysäytin ja ärjäisin hänelle, että valitsisi oman uintilijan hiplaamatta varpaitani koko ajan. Mies lähtikin uimaan sen jälkeen omaa linjaansa. Uin pari minuuttia viimevuotista reippaammin rantautuen 1:13:16.
Sain käyttööni Joroisten kisan jälkeen ystävältäni hienon hiilikuituisen umpikiekon, mutta säätiedotteen luvattua sadekuuroja, päätin ajaa vanhalla kevyemmällä kiekollani. Reitti oli viimevuodesta tuttu, kumpuilevaa ja sopivasti nousuja ja laskuja  sisältävää. Pyöräilytehoni eivät ole olleet tänä kesänä viimevuotisella tasolla. Pitkiä treenejä on ollut aivan liian vähän, ja nekin aika kevyitä tehoiltaan. Tiesin jo että viimevuotiseen vauhtiin ei kannata yrittää, tai toistan Joroisten virheeni, ajamalla pyöräillesä itseltäni jalat alta, mikä kostautuisi juoksuosuudella. Nyt ajoin säästellen ja jalat olivat hyvävoimaiset ilman tärinöitä loppuun saaka. Tehot vain olivat aika vähäiset. Pyöräilyaikanai jäi yli kuuden tunnin. Sadekuuroja tuli jokaisella neljästä kierroksesta. Onneksi olin laittanut aurinkosuojapuseron jo märkäpuvun alle: selvisin ilman hiertymää niskassa märkäpuvusta ja jätin paidan suojaksi pyöräilyosuudelle päälleni. Se olikin tarpeen, kun ajoittain sateen kasteltua läpimäräksi, meinasi tulla hieman  kylmä.
T2 vaihdossa päätin käydä vessassa. Yli puoli litraa energiageeliä pyöräosuudella, ja 3 litraa vettä, alkoivat hieman tuntua rakossa. Minun tuurillani huomasin bajamajassa kuukautistenkin alkaneen juuri sopivasti kisapäivänä. Juokseminen ei tuntunut pahalta, kuten Joroisilla, mutta vauhtini oli kyllä todella hidasta koko matkan. Sää vaihteli pilvisestä aurinkoiseen ja juuri 2 km ennen maalia alkoi hurja kaatosade. Pisarat tuntuivat melkein rakeilta. Onneksi matkaa ei ollut enää paljon jäljellä. Maalissa olin ajassa 12:46:17, mikä oli tunti kymmenen minuuttia viimevuotista hitaampi. Sää tietenkin selittää osansa, mutta tältä pohjalta täytyy kyllä tehdä joitakin perusteltuja muutoksia
harjoitteluun.
Kisatunnelma oli hieno. Järjestelyt toimivat hyvin, kuuluttajat loivat mahtavasti tunnelmaa.  Tämä oli joko 12. tai 13. täysmatkani. Tein samalla "kerää koko sarja"- Finntriathlonin päätöskisan. Olin jo käpertynyt makuupussiini kastuttuani läpimäräksi, kun kuulin ilotulitusten paukkeen. Nautin pelkästä paukkeesta jaksamatta kampeutua ulos lämpöisestä pussista, ajatellen että nyt juhlitaan suoritettua kisakautta, vaikka menestys jäikin tänä vuonna suunniteltua heikommaksi. Keski-ikäisellä naistriathleetilla on mielestäni oikeus nauttia hienoista tapahtumista, urheilun tuomasta virkeydestä elämään, omasta valmistautumis- ja kilpailemisprosessista, mahtavien kanssakilpailijoiden tapaamisesta ja heihin tutustumisestaan vaikka palkintokorokkeelle ei aina noustaisikaan. Jokainen täysmatkan triathlonin maaliin suorittanut on mielestäni juhlinnan arvoinen.

Terhin menossa mukana ovat
Radiodei (Kuuntele "Urheilijan hartauskirja"-blogiani Radiodeistä joka torstai klo 8:50 ja uusintana 12:50)
C.P.E.-Production
Frantsilan yrttitila
ja Juoksuringin naiset