Valmistautumista paikanpäällä

Hyvinnukutun yön ja aamupalan jälkeen suuntasin, parin päivän päästä neljällä juoksukierroksella tutuksi tulevaa rantabulevardia pitkin, valvottuun uintireittiin tutustumiseen. Uinti pidetään vesiurheilun käytössä olevassa leveässä kanavassa, jossa on n 500 m uinnin maalin jälkeen melkoinen  putous. Oman jännitystekijän uintiin tuo kieltämättä edestäpäin kuuluva putouksen kohina. Tuskin kukaan ui ainakaan tahallaan liian pitkälle.

Treenin jälkeen kävin kuuntelmassa englanninkielisen kisainfon. Täällä on peräti 12 metrin peesikieltoalue pyöräilyssä ja penaltia sen rikkomisesta seuraa 5 minuuttia.

Infosta etenin sydän pamppaillen rekisteröimispaikalle, toivoen kielitaitomme  riittävän sarjani vaihtamiseksi avoimesta kisasta EM-sarjaan. Selitin asiani mahdollisimman hyvin ja lupasivat selvittää onnistuuko korjaus enää. Pieni toivonkipinä mielessäni lähdin kiertelmään triathlon-expo aluetta. En tiedä johtuiko shoppailuintoni lievästä ahdistuksesta vai mistä, mutta tein joka tapauksessa hyviä löytöjä. Löysin kauan etsimäni Zootin triathlon kisalenkkarit löytökorista alle neljälläkympillä, uuden numerolappuvyön geelipidikkeillä ( josko joka kisassa pudonneitten geelien ketju vihdoin katkeaisi), turvavalolla varustetun chippi-nilkkaimen ( joskaan valo ei ole paikalla yhtäaikaa chipin kanssa), juoksusukkia, lapsille triathlonasut poistokorista ja juomapullon. Kävin vielä lempeäkätisellä naishierojalla. Ajattelin ensin että onkohan moisesta silittelystä minun iskiaskipuuni mitään apua, mutta kummasti alaselän ja takareiden kipu vaan helpotti. Ja onhan toki nautittavampaa saada paikat kuntoon silittelyllä kuin runnomisella. Eikä kahdenkympin hintakaan ollut paha, makasin hierontateltan eristetyllä yksityislavetilla varmaan pitkästi yli puoli tuntia. Kelloa en katsonut ja hieronnassa tunnetusti ajantaju katoaa. 

Lopulta palloiltuani expossa riittävästi kävin kysymässä oliko osallistumisongelmaani tullut ratkaisua. Virkailijat etsivät juryn jäsenen tiedotelappusen ja totesivat minun olevan mukana EM kisassa. Olisin halunnut hyppiä riemusta, mutta tyydyin kiittelemään vuolaasti. Tätä eivät varmasti kaikki tajua: joku on valmis maksamaan monta sataa osallistumismaksua, ottamaan töistä vapaata, kustantamaan lennot ja pitkät junamatkat, raahaamaan pyörää ja muutamaa muuta varustetta paahtavassa helteessä ja iloitsee päästessään kisaamaan toisten yhtä hullujen Eurooppalaisten kanssa uiden lähes 4 kilometriä, pyöräillen mäkisellä reitillä 180 km ja juosten hiostavalla ranta-bulevardilla 42 km. (Kisan pituutta voi myös päätellä edellisen lauseen pituudesta). Niin ja vielä meinaa hyppiä riemusta kuullessaan että SAA tehdä sen kaiken.

Seuraava haasteeni on kasata pyörä laukusta ajonuntoon, ja käydä testaamassa tarvitseeko se vielä pyörämekaanikon tsekkausta vai riittävätkö omat taidot parhaaseen toimivuuteen.  NOsallistumisoikeus stressin helpotettua voin ruveta valmistautumaan kisaan henkisesti.