Sain käyttööni Joroisten kisan jälkeen ystävältäni hienon hiilikuituisen umpikiekon, mutta säätiedotteen luvattua sadekuuroja, päätin ajaa vanhalla kevyemmällä kiekollani. Reitti oli viimevuodesta tuttu, kumpuilevaa ja sopivasti nousuja ja laskuja sisältävää. Pyöräilytehoni eivät ole olleet tänä kesänä viimevuotisella tasolla. Pitkiä treenejä on ollut aivan liian vähän, ja nekin aika kevyitä tehoiltaan. Tiesin jo että viimevuotiseen vauhtiin ei kannata yrittää, tai toistan Joroisten virheeni, ajamalla pyöräillesä itseltäni jalat alta, mikä kostautuisi juoksuosuudella. Nyt ajoin säästellen ja jalat olivat hyvävoimaiset ilman tärinöitä loppuun saaka. Tehot vain olivat aika vähäiset. Pyöräilyaikanai jäi yli kuuden tunnin. Sadekuuroja tuli jokaisella neljästä kierroksesta. Onneksi olin laittanut aurinkosuojapuseron jo märkäpuvun alle: selvisin ilman hiertymää niskassa märkäpuvusta ja jätin paidan suojaksi pyöräilyosuudelle päälleni. Se olikin tarpeen, kun ajoittain sateen kasteltua läpimäräksi, meinasi tulla hieman kylmä.
T2 vaihdossa päätin käydä vessassa. Yli puoli litraa energiageeliä pyöräosuudella, ja 3 litraa vettä, alkoivat hieman tuntua rakossa. Minun tuurillani huomasin bajamajassa kuukautistenkin alkaneen juuri sopivasti kisapäivänä. Juokseminen ei tuntunut pahalta, kuten Joroisilla, mutta vauhtini oli kyllä todella hidasta koko matkan. Sää vaihteli pilvisestä aurinkoiseen ja juuri 2 km ennen maalia alkoi hurja kaatosade. Pisarat tuntuivat melkein rakeilta. Onneksi matkaa ei ollut enää paljon jäljellä. Maalissa olin ajassa 12:46:17, mikä oli tunti kymmenen minuuttia viimevuotista hitaampi. Sää tietenkin selittää osansa, mutta tältä pohjalta täytyy kyllä tehdä joitakin perusteltuja muutoksia harjoitteluun.
Kisatunnelma oli hieno. Järjestelyt toimivat hyvin, kuuluttajat loivat mahtavasti tunnelmaa. Tämä oli joko 12. tai 13. täysmatkani. Tein samalla "kerää koko sarja"- Finntriathlonin päätöskisan. Olin jo käpertynyt makuupussiini kastuttuani läpimäräksi, kun kuulin ilotulitusten paukkeen. Nautin pelkästä paukkeesta jaksamatta kampeutua ulos lämpöisestä pussista, ajatellen että nyt juhlitaan suoritettua kisakautta, vaikka menestys jäikin tänä vuonna suunniteltua heikommaksi. Keski-ikäisellä naistriathleetilla on mielestäni oikeus nauttia hienoista tapahtumista, urheilun tuomasta virkeydestä elämään, omasta valmistautumis- ja kilpailemisprosessista, mahtavien kanssakilpailijoiden tapaamisesta ja heihin tutustumisestaan vaikka palkintokorokkeelle ei aina noustaisikaan. Jokainen täysmatkan triathlonin maaliin suorittanut on mielestäni juhlinnan arvoinen.
Terhin menossa mukana ovat
Radiodei (Kuuntele "Urheilijan hartauskirja"-blogiani Radiodeistä joka torstai klo 8:50 ja uusintana 12:50)
C.P.E.-Production
Frantsilan yrttitila
ja Juoksuringin naiset
