lauantai 9. syyskuuta 2017

Ironman Walesin valmistelupäivä

Saavuin eilen perjantaina 8.9.1017 Tenbyyn Walesissä matkustettuani lähes 19 tuntia. Kisa ei ollut alkuperäinen suunnitelmani, mutta jouduin vaihtamaan Italian kisaviikonlopun päällekkäisyyksien takia Ironman Walesiin. Oli viisasta saapua Lontoosta junalla, koska pikkuteiden ajaminen vasemmanpuoleisessa liikenteessä vuokra-autolla ei ajatuksena houkutellut. jäin Saunderwoodin asemalla, mistä majapaikkani isäntä nouti minut tavaroineni autolla.
Tänään lauantaina sittensöin tukevan aamiaisen ja nousin pyörän selkään navigaattorin opastamana. Ajettuani kaksi kilometriä kisareittiä, mieleni täytti melkoiset epäilykset huomisen osalta. Pyöräosuus tuntui niin haastavalta Wisemans bridgen kohdalla, että ajattelin olevani pulassa jos koko reitti on yhtä haastavaa nousua ja laskua. Vaikka matka majapaikastani oli vain kymmenen kilometriä, se hapotti jo kunnolla reisissä.
Kävin rekisteröitymässä ja sain varustepussit ja muut varusteet pakatuksi. Nautin päivän ensimmäisen hieronnan pyytäen erityispainelua ja hoitoa vasempaan kantapäähäni, joka on oireillut luupiikin tapaista kipuilua jo yli kuukauden. Hieronta auttoikin hieman, ja kantapään alla käyttämäni silikoni pohjalliset vaimentavat askeleen tuomaa kipua.

Vein pyörän ja vaihtopussukat vaihtoalueelle ja kevennettyäni näin kantamuksiani, kävin katsomassa reitin uimapaikalle. Siirtymä rannasta vaihtoon on yli kilometrin mittainen, ja sitä varten rantaan saa ottaa ekstra kengät, juoksun helpottamiseksi. Itse ajattelin hilpaista tuon välin avantouintitossuilla. Kisan uunnissakin saa käyttää neopreenisukkia. Onneksi sellaiset viime kesänä tulikin jo ostetettua.

Perinteisen fish'n chips aterian jälkeen, kävin jonottamassa Chrissie Wellingtonin kirjaan häneltä
nimmarin. Jonossa tutustuin myös toiseen Sufferfest ritariin. En olisi muuten keskustelua aloittanutkaan, mutta huomasin hänellä pohkeeseen tatuoidun Sufferlandrian vaakunan ja
. Kaveri tekee huomena ensimmäistä Ironmaniaan, ja löysimme paljon puhutt
avaa. Hänen mukava vaimonsa myös ikuisti minun " once in a lifetime"- hetkeni Chrissien kanssa.

Ehdin vielä katsomaan Ironkids- kilpailua. Voi suloisuutta kun pienet pari-kolmevuotiaaat juoksivat huoltajiensa kanssa puoli kilometria, isompien jaksaessa jo hetken kuluttua omissa lähdöissään pitemmänkin matkan.

Kisainfossa oli tärkeää tietoa säännöistä ja kisan erikoisuuksista kuten siitä että varvastossujen unohtaminen rannalle tai kypärän irrottaminen ennen vaihtoteltan sisäpuolta johtavat hylkäämiseen. On vaan toivottava että pää muistaa väsyneenäkin kaiken tarvittavan.

Illan kruunasi Ironprayer- tapahtuma paikallisessa babtistikirkossa. Ylistäjät ja puhujat olivat eri seurakunnista ja tutustuin kisapappiin. Hän muisti minut jo tulopäivältä, oli kuulemma nähnyt minut asemalla. Hawaijin MM- kisaan muutaman viikon päästä matkaava naispuhuja kertoi karsintkisastaan täällä viimevuonna, kuinka oli meinnnut luovuttaa juuri siinä Wisemans bridgen mäessä jota aamulla olin peloissani polkenut. Hän oli pysähtynyt ja rukoillut pääsemättä liikkeelle. Lopulta joku oli tullut taluttaen omaa pyöräänsä ja houkutellut naisen askel askeleelta jatkamaan mäen huipulle, ja sitten avulias vaeltaja oli äkisti kadonnut. Juoksuosuudellakin häntä oli kannustettu ja lopulta hän oli sarjansa ainoa maalinpäässyt saaden himoitun Hawaijin kisalipun.  Kisapappi taas kertoi kuinka on valmiina vaihtoalueella rukoilemaan tarvitsevien puolesta, ja edellisen vuoden rukousvastauksista näihin rukouksiin. Itse vilkuilin kelloa, koska olin huolissani miten pääsen ilman vaihtoalueella paikallaan olevaa pyörääni majapaikkaani. Junalta joutuisin kävelemään lähes kolme kilometriä, joten rukoilin että kyyti järjestyisi. Kysyin tilaisuuden päätyttyä kisapapilta pääsisinkö kenenkään kyydissä Saundersfootiin. Hän ei tiennyt ketään, mutta siinä samassa häntä tuli kiittämään toinen kilpilija, joka keskustelun kuluessa paljastui olevn menossa juuri pienen matkan päähän majapaikastani. Sain siis heti kisan ensimmäisen rukousvastauksen. Kävimme yhdessä syömässä ja rohkaisin häntä ensimmäiseen Ironmaniinsä valmistautumisessa. Voipa olla että saan myös huomena kyydin majapaikaani kisan jälkeen. Aamulla minut noutaa toinen kanssakilpailija. On hieno mikä yhteys ja auttaminen voi lähes tuntemattomien keaken vallita kun on yhteisiä intressejä jaettavana. Huomena herätys neljän aikaan ja pitkä päivä tulossa. Kisanumeroni on 432 ja kisaa voi seurata ironman.com sivujen livetracking osiossa.
Toivottavasti huomena on blogissa runsaasti hyvää kirjoitettavaa.
(En saanut vielä kuvia liitetyksi)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti